Asevelvollisuus ja totuuden kieltäminen

Vuoden 2018 toinen saapumiserä aloittaa palveluksensa 9.7. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemmin pääasiassa englanniksi. Myös suomeksi olen kirjoittanut nykyjärjestelmän ongelmista ja käynyt myös läpi Kokoomusnuorten alkuvuodesta esittämää armeijamallia. Kuitenkin, ottaen huomioon ajankohdan ja viimeaikaiset kehitykset tällä saralla, on juuri sopiva ajankohta käsitellä aihetta uudelleen.

Kuten ylempänä linkatuissa kirjoituksissa mainitsin, on nykyinen järjesteömä saanut kritiikkiä niin kansainvälisesti, kuin täältä kotimaasta. Kansaivälisistä ihmisoikeuselimistä esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea on kiinnittänyt huomiota siviilipalveluksen pituuteen. Koska sivarin pituus on kaksinkertainen lyhyinpään asepalvelukseen verrattuna, komitea pitää sitä rangaistuksenomaisena ja on vaatinut sen lyhentämistä. Toinen kritiikin aihe on ollut totaalikieltäytyjille langetetut vankeustuomiot ja Jehovan todistajille poikkeuslailla annettu vapautus. Komitea pitää totaalien vankeustuomioita omantunnonvapautta loukkaavina ja on vaatinut jehovien vapautusjärjestelyä laajennettavaksi muihin aseistakieltäytyjäryhmiin. Ihmisoikeuksia käsittelin enemmän noissa linkatuissa kirjoituksissa, joten jätän aiheen käsittelyn toistaiseksi tähän. Suosittelen siis lukemaan nuo ylös linkatut tekstit.

Suomessa asiaa taas on käsitelty pääasiassa yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi Jehovan todistajille annettu vapautus on saanut kritiikkiä Eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, joka pitää käytäntöä perustuslain syrjintäkiellon vastaisena. Saman kannan on ottanut myös Yhdenvertaisuusvaltuutettu, joka keväällä 2017 päätti puolustaa syrjintään vedonnutta totaalikieltäytyjää oikeudessa. Kyseinen mies oli aikaisemmin tuomittu käräjäoikeudessa ja päätti valittaa tuomiostaan. Päätös tässä tapauksessa syntyi maaliskuussa 2018, kun Helsingin hovioikeus päätti vapauttaa miehen syytteistä. Tuomio ei ole vielä laonvoimainen, sillä syyttäjä on hakenut valituslupaa korkeinpaan oikeuteen. Tästä huolimatta, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vetosi kyseiseen tapaukseen vapauttaessaan toisen totaalikieltäytyjän syytteeistä kesäkuun puolessa välissä. Tässä onkin hyvä aasinsilta varsinaiseen aiheeseen.

Pian hovioikeuden päätöksen jälkeen, puolustusministeri Jussi Niinistö ohjeisti puolustusministeriötä asettamaan työryhmän selvittämään ratkaisua Jehovan todistajien asemaan asevelvollisuuden suhteen. Homman nimi kävi kuitenkin selväksi heti alkuun, kun työryhmän aloittaessa toimintansa osana sen ohjeistusta oli, ettei sen ratkaisu saisi uhata "yleistä" asevelvollisuutta. Työryhmä julkisti ratkaisunsa kesäkuun lopussa, eikä liene yllättävää, että ratkaisuna oli Jehovan todistajien vapautuksen lopettaminen.

Ratkaisua perusteltiin yhdenvertaisuudella, sillä Jehovan todistajien vapautuksen poistaminen toisi kaikki vakaumukset samalle viivalle. Kuitenkin, kun ottaa tosiasiat huomioon, on argumentti vähintäänkin kyseenalainen. Asevelvollisuus on lähtökohdiltaan yhdenvertaisuuden vastainen, sillä se koskee vain puolta väestöstä sukupuolen perusteella. Tämän järjestelmän kutsuminen "yleiseksi" on myös tämän takia täysin absurdia. Jehovan todistajien vapautuksen poistoa on turha yrittää perustella yhdenvertaisuudella koko järjestelmän ollessa lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen.

Nyt voidaan palata taas ihmisoikeuksiin. Suomessa keskustelu jehovien vapautuksesta pyörii pääasiassa yhdenvertaisuuden ympärillä, olihan aikaisemmin mainitsemassani hovioikeuden päätöksessäkin kysymys siitä, syrjiikö vapautus muita vakaumuksellisia aseistakieltäytyjäryhmiä. Sen sijaan, kansainvälinen kritiikki on keskittynyt omantunnonvapauteen. Tämän työryhmä on unohtanut. Perusteluissaan työryhmä toteaa, että vaikka oikeus aseistakieltäytymiseen on osa omantunnonvapautta, se ei anna oikeutta kieltäytyä siviilipalveluksesta. Täten totaalikieltäytyjien rangaistukset ovat siis hyväksyttäviä. Ikävä kertoa, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Kuten jo sanoin, aikaisemmin mainittu YK:n ihmisoikeuskomitea on vaatinut Suomea laajentamaan Jehovan todistajille annettua vapautusta. Perusteluna tälle ollut nimemomaan omantunnonvapaus, ei erikoisjärjestelyn syrjivyys. Totaalikieltäytyjiä siis rankaistaan heidän vakaumuksensa takia, jonka täytyy loppua. Ratkaisuna tähän olisi Jehovan todistajille annetun vapautuskäytännön laajentaminen. YK:n ihmisoikeusneuvosto (eri elin) on taas suoraan vaatinut Suomea vapauttamaan kaikki vangitut aseistakieltäytyjät ja lopettamaan aseistakieltäytyjien tuomitsemisen. Näiden lisäksi useampi vangittu aseistakieltäytyjä on onnistuneesti valittanut tuomioistaan kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja aikaisemmin mainittuun YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Viimeisen parin vuoden aikana on tehty valituksia myös suomalaisten aseistakieltäytyjien tuomioista, tosin päätöksiä näistä ei vielä olla tehty.

Yksinkertaistettuna, koko työryhmän selvitystyötä voi pitää varsin kyseenalaisena. Työryhmän ohjeistuksesta lähtien on selvää, että sen todellinen tarkoitus ei ollut ratkaista asevelvollisuuteen liittyviä ongelmia, vaan ylläpitää nykyistä järjestelmää. Tämän seurauksena, työryhmä on tarkoituksellisesti pyrkinyt vääristelemään ihmisoikeuselimiltä saatua kritiikkiä ja ehdottaa ratkaisua, joka on täysin päinvastainen vaadittujen muutosten suhteen. Tätä "ratkaisua" on sitten yritetty perustella yhdenvertaisuudella, vaikka koko asevelvolllisuusjärjestelmä itsessään on Suomen räikein tasa-arvo ongelma. Toisaalta, en ole yllättynyt.

Ylipäätään asevelvollisuus ei perustu tosiasioihin. Kun järjestelmää kritisoidaan on lähes varmaa saada vastauksia, joissa väitetään asevelvollisuuden olevan ainoa vaihtoehto Suomelle. Millään muulla tavalla ei ole mahdollista taata riittävää puolustuskykyä. Tosiasiassa, nykyinen järjestelmä kouluttaa enemmän sotilaita kuin on tarpeen. Suomella on tällä hetkellä noin 900 000 koulutettua sotilasta reservissä, kun sodan ajan vahvuus on 280 000. Käytännössä 2/3 reserviläisistä on siis ilman sodan ajan sijoituspaikkaa. Sotilaita siis koulutetaan aivan liian suuria määriä, vaikka tiedetään ettei suurimmalle osalle heistä ole mitään käyttöä vaikka sota syttyisi. Onko selvempää resurssien tuhlausta olemassa? Eikös Niinistön Jussi vastikään varoitellut tarpeesta säästää puolustusbudjetista? Tässähän olisi täydellinen säästökohde: vaikka nykyisen hieman yli 20 000 sotilaan sijasta koulutettasisiin vuosittain esimerkiksi 15 000, saataisiin silti enemmän kuin tarpeeksi kolutettuja sotilaita muodostamaan nykyisen kokoinen sodan ajan joukko. Samalla saataisiin niitä tarvittavia säästöjä aikaan.

Fakta on se, että nykyjärjestelmää on muutettava ja käytännössä ainoa järkevä ratkaisu on tehdä palveluksesta vapaaehtoista. Kaikki muut vaihtoehdot luovat omat ongelmansa. Joidenkin heittelemä ajatus asevelvollisuuden laajentamisesta naisiin on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Jos jo nyt sotilaita koulutetaan liikaa, miksi koulutettavien määriä pitäisi lisätä? Puolustusvoimat ovat myös itse todenneet, että nykyisellä järjestelmällä saadaan koulutettua tarvittavat sodan ajan joukot, joten laajentamiselle ei löydy perusteita tältäkään osin. Puolustusministeri Niinistö on myös todennut, etteivät resurssit riittäisi tästä ratkaisusta syntyvän varusmiesmäärän kouluttamiseen. Myös erilaiset kansalaispalvelu-mallit ovat vähintäänkin ongelmallisia. Kuten Aseistakieltäytyjäliitto totesi kannanotossaan, kansalaispalvelu synnyttäisi omanlaisiaan ihmisoikeusongelmia. On myös varsin kyseenalaista, onko tällaiselle järjestelmälle tarvetta.

Asevelvollisuutta on pakko uudistaa ja hovioikeuden päätös vapauttaa totaalikieltäytyjä syytteistä olisi hyvä tilaisuus tehdä oikea ratkaisu ja lopettaa totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset. Tällöin sekä kansainvälinen kritiikki järjestelmän ihmisoikeusloukkauksia kohtaan, että Suomessa esitetty kritiikki järjestelmän syrjivyydestä oltaisiin saatu hiljennettyä. Sen sijaan, vaikutta pahasti siltä, että ihmisoikeudet on taas kerran jätetty huomiotta. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en ole varsinaisesti yllättynyt. Loppupeleissä, muutos on vain ajan kysymys, Jehovan todistajien pakottamninen palvelukseen toimii ainoastaan viivytyksenä muutokselle. Kritiikki järjestelmää kohtaan tulee vain kasvamaan lähi-vuosina.