Suomen asevelvollisuuden ongelmat

Tästä aiheesta on tullut kirjoitettua englanniksi, mutta kirjoitetaanpa vaihteeksi suomeksi. Tiistaina 6.2 käsitellään Porvoon käräjäoikeudessä ainakin kolmen totaalikieltäytyjän tapausta. Aseistakieltäytyjäliitto on järjestämässä mielenosoitusta oikeustalon eteen (tapahtuman Facebook sivu täällä). Koska en itse omien menojen takia paikalle pääse, päätin valjastaa sosiaalisen median voiman puhuakseni asevelvollisuuden ongelmista, jotka monilta suomalaisilta tuntuu unohtuvan.

Otetaan ensimmäiseksi käsittelyyn ihmisoikeudet. YK:n alaisuudessa toimivat YK:n Ihmisoikeuskomitea ja Ihmisoikeusneuvosto sekä Amnesty International ovat kiinnittäneet huomiota siviilipalveluksen pituuteen, jota kaikki järjestöt pitävät rangaistuksen omaisena. Tämä siksi, että siviilipalveluksen pituus on yli kaksinkertainen lyhinpään asepalveluksen kestoon verrattuna. Ihmisoikeussopimuksien perusteella vaihtoehtoinen palvelus asepalvelukselle ei saa olla kestoltaan syrjivä. Ymmärrettävästi, kaikki eivät näe tätä ongelmana ottaen huomioon sivarin, myönnettäköön, alhaisemman fyysisen kuormituksen ja sen, että myös armeijassa osa palvelee saman ajan. Kuitenkin, kun asiaa tarkastellaan tarkemmin, nämä vastalauseet ovat turhia.

Ongelma on se, että jokainen palveluksessa vietettävä päivä on pois ajasta työelämässä tai mahdollisesta opiskelusta. Tämän takia asevelvollisuudella on myös negatiivinen vaikutus kansantalouteen (lue lisää täältä). Sivarin kohdalla negatiivinen vaikutus on suurenpi, sillä tosin kuin armeijassa, palveluksen pituuteen ei itse voi vaikuttaa. Asepalveluksen luonteen takia on puolustusvoimien etujen mukaista kuunella asevelvollisten toiveita palveluksestaan ja ottaa ne mahdollisimman hyvin huomioon, jotta kaikkiin tehtäviin saataisiin sopivimmat ehdokkaat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos teet alusta alkaen selväksi, ettei palvelus kiinnosta sinua paskan vertaa, luultavasti ainakin vältät pisimmät palvelusajat. Jos taas osoitat kyvykkyyttä ja motivoituneisuutta, luultavasti tulet pääsemään haluamaasi koulutukseen, olkoot se sitten johtajakoulutus tai erikoisjoukot. Käytännössä siis suurin osa niistä, jotka palvelevat armeijassa vuoden ovat niitä, jotka aiheesta ovat kiinnostuneita. Juuri tämä on ongelmana: sinä missä asalveluksen pituus pitkälti perustuu varusmiesten omiin toiveisiin, ei tällaista mahdollisuutta sivarin kohdalla ole. Yksinkertaistettuna, tosin kuin asepalveluksen pituus, sivarin kohdalla pituus ei perustu koulutustarpeisiin. Joten mikä sitten on perusteena? Käytännössä ainoa peruste tuntuu olevan pyrkimys rajoittaa sivariin hakeutuvien määriä.                                                       

Samaiset järjestöt ovat myös kiinnittäneet huomiota totaalikieltäytyjien kohteluun. Järjestöt vaativat Suomea vapauttamaan kaikki totaalikieltäytyjät ja lopettamaan vankeusrangaistuksien antamisen heidän toimistaan. Yk:n Ihmisoikeuskomitea on vaatinut Jehovan todistajille varatun vapautusjärjestelyn laajentamista koskemaan kaikkia aseistakieltäytyjäryhmiä. Amnesty International taas on vuosien saatossa adoptoinut useita vangittuja totaalikieltäytyjiä mielipidevangeiksi ja kampanjoinut heidän vapauttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi on Kreikan ohella ainut EU maa, jossa on kansainvälisesti tunnustettuja mielipidevankeja. Totaalikieltäytyjien kohdalla olisi hyvä muistaa myös se, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on antanut Kreikalle ja Turkille langettavia tuomioita aseistakieltäytyjien vankeustuomioista. Suomea koskevia päätöksiä ei aiheesta olla vielä tehty, mutta tämä tulee muuttumaan lähivuosina. Tämä johtuu Aseistakieltäytyjäliiton aloittamasta kampanjasta, jonka tarkoituksena on tehdä valituksia totaalikieltäytyjien kohtelusta kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin, tarkemmin sanottuna aikaisemmin mainittuihin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen ja YK:n Ihmisoikeuskomiteaan. Ajatuksena on, että yksittäiset esimerkkitapaukset toimisivat parempana tapana pitää esillä järjestelmän ihmisoikeusongelmia, kuin määräaikaistarkistelut. Ensimmäiset valitukset jätettiin keväällä 2017 ja ratkaisuja pitäisi alkaa tulemman lähi vuosina.

Ihmisoikeudet käytännössä estävät myös viime aikoina paljon puhutun, naisia koskevan kansalaispalveluksen. Ihmisoikeussopimuksien mukaan vaihtoehtoista palvelusta saa järjestää ainoastaan vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansalaispalvelus täyttää kielletyn pakkotyön määritelmän, minkä takia yhdessäkään länsimaassa mitään tämän kaltaista järjestelmää ei ole. Lähimmät esimerkit löytyvät luultavasti Eritreasta ja Pohjois-Koreasta, ja kuten ehkä tiedätte, nämä valtiot eivät ihmisoikeuksien suhteen ole mitään mallimaita. Ongelmana kansalaispalveluksen kanssa on myös se, että se ei tosiasiassa ratkaise järjestelmään liittyvää miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa. Esitykset kansalaispalveluksen pituudesta ovat vaihdelleet muutamasta päivästä muutamaan viikkoon ja muistan jopa jonkun ehdottaneen että palveluksen voisi suorittaa verkkokurssina. Tällainen ei todellakaan vastaa miehiä koskevaa, vähintään puoli vuotta kestävää palvelusta.

Myös Suomen valtion suunnalta on tullut kritiikkiä järjestelmää kohtaan. Kuten äsken lyhyesti mainitsin, Jehovan todistajat ovat vapautettuja palveluksesta. Heitä koskeva vapautuslaki tuli voimaan vuonna 1987. Sittemmin Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut vapautusjärjestelyn olevan luonteeltaan syrjivä ja täten perustuslain vastainen ja vaatinut asiaan muutosta. Myös puolustusministeriön asettama toimikunta on vaatinut toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Viimeisin tähän liittyvä kehitys lienee viime keväänä uutisoitu tapaus, jossa yhdenvertaisuusvaltuutettu oli päättänyt puolustaa oikeudessa totaalikieltäytyjää, joka oli valittanut saamastaan vankeustuomiosta. Syynä tähän oli nimenomaan syrjivänä pidetty, vain Jehovan todistajia koskeva vapautuslaki. Tapausta käsiteltiin Helsingin hovioikeudessa viime kesänä, muuta sittemmin en siitä ole kuullut (päivitys: 23.2.2018, Helsingin hovioikeus totesi Jehovan todistajien vapautusjärjestelyn syrjiväksi ja vapautti syytettynä olleen totaalikieltäytyjän. Syyttäjä on ilmoittanut aikeistaan hakea valituslupaa korkeinpaan oikeuteen) Kuten aikaisemmin todettu, ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet vapautuslain laajentamista koskemaan kaikkia aseistakieltäytyjiä, ja tämä olisikin yksi mahdollinen ratkaisu aikaisemmin mainittuihin ihmisoikeusongelmiin. 

Suurena ongelmana on myös puhdas sotilaiden liikakoulutus. Puolustusvoimien tämänhetkinen sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta, joista suurin osa koulutettua reserviä. Kuitenkin, samaan aikaan reserviläisiä on kokonaisuudessaan noin 900 000. Käytännössä nykymuotoinen järjestelmä kouluttaa enemmän sotilaita kun missään realistisessa tilanteessa olisi tarvetta. Vuosittain kouluttettujen sotilaiden määrä voitaisiin siis puolittaa ja silti sotilaita koulutettaisiin tarpeeksi sodan ajan tarpeisiin. Uskaltaisin myös väittää, että maanpuolustus onnistuisi pienemmälläkin sotilasmäärällä, joten koulutettavien sotilaiden määrää voisi mahdollisesti vähentää vielä lisää. Juurikin tämän takia asevelvollisuuden laajentaminen naisiin ei ole saanut tukea, edes puolustusvoimien ylimmässä johdossa: sille ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Mielestäni tämä on myös hyvä esimerkki siitä, miksi naisia koskeva kansalaispalvelu ei ole järkevä ratkaisu: jos jo nykypäivänä sotilaita koulutetaan liikaa, miksi järjestelmän piiriin kuuluvien määrää pitäisi lisätä? Ottaen huomioon järjestelmään liittyvät räikeät ihmisoikeusloukkaukset ja puhtaan rahantuhlauksen sotilaiden liikakoulutuksen muodossa, ainut järkevä tapa järjestelmän kehittämiseksi olisi sen korvaaminen vapaaehtoisjärjestelmällä.

Mutta, kuinka tällainen vapaaehtoismalli toimisi? Tähän on annettu useampia esityksiä, joista esimerkkinä Vihreän miesliikkeen ja Sadankomitean ehdottamat mallit maanpuolustukselle. Jos siirtyminen täysin vapaaehtoiseen palvelukseen epäilyttää, voi mallia ottaa Ruotsista ja Norjasta. Molemmissa maissa on virallisesti käytössä asevelvollisuus, joka koskee sekä miehiä, että naisia. Käytännössä jokaisesta ikäluokasta koulutetaan kuitenkin niin pieni osa, että ketään ei käytännössä tarvitse palvelukseen pakottaa. Käytännössä molempien maiden järjestelmä toimii siten, että kutsuntavelvollisten motivaatiota kartoitetaan koko prosessin ajan ja lopulta vain kaikkein motivoituneimmat määrätään palvelukseen. Täten järjestelmä perustuu käytännössä vapaaehtoisuuteen, eikä nykyisille pituudeltaan rangaistuksenomaiselle sivarille tai totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksille olisi tarvetta. Vapaaehtoismallilla voitaisiin myös ratkaita lyhyesti mainitut negatiiviset vaikutukset kansantaloudelle. Jos palvelus olisi vapaaehtoista, palvelukseen hakeutuisivat ne, jotka siitä eniten hyötyisivät, jolloin sen negatiiviset vaikutukset työurille ja opiskelulle olisivat rajoitettumpia kuin nykyisin.

Asevelvollisuuden korvaaminen vapaaehtoismallilla ja koulutettavien sotilaiden määrän pienentäminen ratkaisisi myös toisen ongeman: varusmiesten taloudelliset ongelmat. Ruotuväki-lehden artikkelin mukaan, jopa 39% varusmiehistä joutuu taloudellisiin vaikeuksiin palveluksensa aikana. Vapaaehtoismallilla tämä saataisiin korjattua, koska tällöin ei nykyisillä päivärahoilla voisi ketään palvelukseen pakottaa. Esimerkiksi Vihreän miesliikkeen mallissa peruskoulutuskaudella sotilaille maksettaisiin 1500€/kk. Korkeampia tuloja voitaisiin myös käyttää vapaaehtoisten houkuttelukeinona, mikä osaltaan ylläpitäisi vapaaehtoisten tarpeeksi suuria määriä. Palveluksen suorittaneita voitaisiin myös palkita verohelpotuksilla, jolloin myös tämä toimisi houkuttelukeinona.

Tosiasia on se, että nykymuotoiselle pakkojärjestelmälle ei ole perusteita. Vaikka nykymallia lähes uskonnollisella kiihkolla puolustavat yrittävät väittää, että nykyjärjestelmä on ainut tapa Suomelle maanpuolustuksen hoitamiseksi, tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Nykyjärjestelmä on jäänyt ajastaan jälkeen, se on fakta ja ne vihaiset kommentit joita osaan jo odottaa, joissa minua haukutaan ties millä nimillä eivät muuta asiaa. Enemmänkin ne kertovat surullista tarinaa ihmisistä, jotka vastustavat muutosta, vaikka eivät kykene kantaansa perustelemaan.

Tuossa vielä linkkejä, jos haluatte lukea lisää

http://ohion.fi/ukk.htm
http://ohion.fi/faktaa.htm
http://ohion.fi/tilalle.htm