Tämä ei ole Hongkongin loppu

Tämä on käännös aktivisti Lokman Tsuin kirjoituksesta, joka julkaistiin Global Voices-blogipalvelussa 22.5.2020. Linkki alkuperäiseen kirjoitukseen alla

This is a translation of a blog post published by activist Lokman Tsui on Global Voices on the 22nd of May 2020. Link to the original below.
https://globalvoices.org/2020/05/22/why-hong-kong-isnt-dead-yet/

Toukokuun 22, Hongkong. Erittäin huono päivä. Viime aikoina meillä on ollut niitä usein. Huonoja kuukausia. Huonoa kaikkea. 

Tammikuusta lähtien olemme eläneet koronaviruksen kanssa. Viime vuoden marraskuussa poliisi hyökkäsi yliopistoni kampukselle. Siitä on melkein vuosi, kun lähdimme kaduille osoittamaan mieltä luovutuslakia vastaan.


Mutta tänään Peking ilmoitti "kansallista turvallisuutta" koskevasta lainsäädännöstä Hongkongia varten. Tämä laki tulee antamaan heille laajat valtuudet vainota niitä, jotka eivät pidä heistä. Kaikkia jotka kritisoivat heitä. Ketään kuka on heidän kanssaan eri mieltä tai uhmaavat heitä. Tai kaikkia jotka loukkaavat heidän tunteitaan. Virallisesti uusien rikkomusten listaan kuuluu "separatismi, valtiovallan horjuttaminen, terrorismi ja ulkomaiden sekaantuminen". He sanovat, että listaa voidaan tulevaisuudessa täydentää.

En nukkunut hyvin viime yönä. Minusta tuntui siltä, että aamulla heräisin suoraan painajaiseen.


Lähestulkoon kaikki joiden kanssa olen puhunut ovat sanattomia.

"En tiedä mitä sanoa."

"En edes..." tai pelkkä "..."

Olemme taitelleet vapautemme ja autonomiamme puolesta. Olemme taistelleet oikeudesta valita omat johtajamme.


Hallitus, joka on ottamassa Hongkongia haltuunsa, sensuroi Pipsa Possua ja Nalle Puhia. Kyseessä on puolue, joka rutiininomaisesti pidättää feministejä, juristeja, akateemikkoja ja sulkee etnisiä vähemmistöjä keskitysleireihin.


Tämä on se, mitä vastaan taistelemme. Tässä on syy, miksi tunnemme olevamme voimattomia ja epätoivoisia viimeaikaisten uutisten edessä. Olemme kaikki väsyneitä.


Mutta yksi asia on varmaa: Peking tietää joutuvansa maksamaan tästä kovan hinnan. Ja me hongkongilaiset pakotimme heidät maksamaan sen.


Olen melko varma, että Peking olisi mielummin välttänyt näin äärimmäiset keinot. Mielummin he olisivat antaneet tukijoidensa Hongkongin peukaloidussa lainsäädäntöneuvostossa hoitaa likaisen työn. Mutta me pakotimme Pekingin maksamaan täyden hinnan. 

Hannah Arendtin mukaan valta on yhdessä työskentelyä. Kuitenkin tällä hetkellä Peking toimii yksin. Tämä ei ole esimerkki Pekingin vallankäytöstä. Tämä on osoitus Pekingin voimasta. Kyse ei ole poliittisesta vallankäytöstä, vaan väkivallasta.

En sano, että tämä olis voitto tai jotain mitä tulisi juhlistaa. Mutta me teimme osamme. Pakotimme heidät tekemään vitusti töitä sen eteen. Osakemarkkinoiden Hang Seng-indeksi putosi 1000 pistettä tämän aamun aikana. Kaikki hongkongilaiset, Taiwan ja Yhdysvallat pitävät tilannetta silmällä. Koko maailman huomio on kiinnittynyt Kiinaan. 

Joten, mitä seuraavaksi? Mitä me täällä Hongkongissa voimme tehdä? Mitä kukaan voi tehdä?



Tällaisina hetkinä kerron itselleni, että minun täytyy pitää huolta itsestäni ja läheisistäni. Meidän täytyy ottaa tämä isku vastaan, nousta ylös ja jatkaa taistelua.

Lainatakseni Rocky-elokuvaa

"Elämässä ei ole kyse siitä, kuinka kovaa lyöt. Kyse on siitä, kuinka kovia iskuja otat vastaa ja silti jatkaen eteenpäin"


Peking ei halua sinun nousevan ylös. Jatkavan taistelua. Tuntea toivoa. Toisaalta, kuka täysjärkinen tässä kohtaa tuntee enää toivoa?


Tämä on Rebecca Solnitin ote aiheesta:


"Toivo ei ole uskoa siihen, että on tai tulee olemaan ok... Olen kiinnostunut toivosta, jossa on kyse laajoista näkökulmista ja tietyistä mahdollisuuksista, jotka saavat meidät toimimaan."


Mutta mitä tarkoittaa "toimia"? Arendtin mukaan toiminta on alun luomista. Se tarkoittaa jotain yllättävän tai odottamattoman tekemistä, jolle syntyy oma elämänsä koska se inspiroi muita, koska muut seuraavat, koska työskentelemme yhdessä.


Ehkä on aika muistuttaa itseämme, että Hongkong on ollut erittäin onnistunut mitä tulee mielenosoituksiin, toimintaan, luovuuteen ja yllättämiseen.


Yllätimme hallituksen vuonna 2003, kun puoli miljoonaa ihmistä lähti kaduille pysäyttämään alkuperäistä turvallisuuslainsäädäntöä.


Viime-kesänä yllätimme maailman miljoonan ihmisen marssilla. Sitten yllätimme heidät uudestaan kahden miljoonan ihmisen marssilla. Saimme luovutuslain torjuttua.

Yhdessä maailman kapitalistisimmista kaupungeista yllätimme itsemme perustamalla ammattiliittoja suojautuaksemme hallitusta vastaan. Tästä oli hyötyä, kun alkuvuodesta lääkärit ja sairaanhoitajat yllättivät hallituksen aloittamalla lakon, pakottaen hallituksen sulkemaan rajat koronaviruksen torjumiseksi.

Annoimme satojen Lennon-seinien kukkia ympäri Hongkongia ja maailmaa. Järjestäydyimme tukemaan tavoitteitamme tukevia yrityksiä. Ja marraskuussa 2019 voitimme paikallisvaalit todellisella äänivyöryllä.

Emme suostu kesyyntymään. Vapaus ei ole ikinä ilmaista.

Pitäkää huolta itsestänne. Meillä on toivoa, koska me toimimme. Me otamme iskut vastaan, nousemme ylös ja jatkamme taistelua.