Suvivirsi ja koulujen uskonnonvapaus
Kai tästäkin on jotain kirjoitettava. Koulujen päättäjäisiä vietettiin vastikään ja taas kerran käytiin keskustelua Suvivirren asemasta koulujen kevätjuhlassa. Tällä kertaa kohu syntyi, kun esimekiksi Iltalehti uutisoi Espoon Viherlaakson lukion päätöksestä korvata perinteeksi muodostunut virsi, Paula Vesalan kirjoittamilla sanoituksilla, joista oli poistettu kaikki viittaukset Jumalaan. Koulun rehtori perusteli päätöstä mm. muslimi-oppilaiden huomioon ottamisella ja kertoi koulun käyttäneen erilaisia muokattuja versioita Suvivirrestä aikaisemminkin. Tästä innostuneena, Laura Huhtasaari julisti Twitterissä Suvivirren muokkauksen muslimien mieliksi olevan merkki Suomen islamisoitumisesta. Niinikään Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio kutsui sanojen muokkausta muslimien takia pyhäinhäväistykseksi, vihapuheeksi ja kiihottamisekssi suomalaisia vastaan ja vaati twiitissään poliisia tutkimaan asiaa. Kohun synnyttyä, koulun vararehtori kertoi, että kevätjuhlassa kuultaisiin Suvivirren perinteinen versio, ja että muokatut sanat päätyivät juhlaohjelmaan vahingossa. Kohu oli kuitenkin jo syntynyt.
Eli, mitä tarkalleen ottaen kävi? Koulun kevätjuhlan ohjelmaan oli siis päätynyt virheellisesti muokatut sanat, joista joku oppilaiden vanhemmista laittoin tiedon eteenpäin. Kun tieto levisi, media alkoi kyselemään asiasta koulun rehtorilta. Rehtori ei kuitenkaan ollut mukana suunnittelemassa tilaisuutta, mutta pysyi suunnitteluryhmän päätöksen takana, perustellen päätöstä suvaitsevaisuudella muita kohtaan, mainiten erityisesti muslimit. Tästä taas edellä mainitut poliitikot vetivät herneet nenään ja kunnolla. Kun kohu oli jo syntynyt, tuli koulun vararehtori hätiin ja kertoi virheestä. Käytännössä koko tilanne oli siis väärinkäsitys. Lisähuomautuksena, muokatut sanatkin oli kirjoitettu jo vuonna 2011.
Koko tilanteessa minulla pistää silmää kaksi asiaa. Ensinnäkin, koulun rehtorin perustelu muokatuille sanoille. Muutoksen perustelu muslimeilla, vaikka ajaakin saman asian, on hieman outo, ottaen huomioon, että suurin osa Suvivirren kritisoijista on uskonnottomia. Itsekin uskonnottomien joukkoon lukeutuvana, pidän perustelua hieman ontuvana, erityisesti kun ottaa huomioon tilastot. Siinä missä meitä uskonnottomia on tilastojen mukaan noin 27% maan väestöstä, lasketaan muslimit joukkoon "muut". Uskonnottomat muodostavat kuitenkin toiseksi suurimman ryhmän, jonka lisäksi määrämme kasvaa jatkuvasti. Eikö olisi siis järkevämpää vedota suuremman ja nopeammin kasvavan ryhmän puolesta? Ottaen huomioon keskustelun tason, kohua tästä olisi silti syntynyt, muuta uskaltaisin väittää, ettei se olisi ollut niin suuri. Näin ateistina otin osaa tähän keskusteluun Twitterissä, ja saamani vastaukset menivät pitkälti henkilökohtaisuuksiin ja ns. olkiukkoihin. Jos tätä vertaa esim. Huhtasaaren islamisaatio-puheisiin, on kohulla mielestäni paljon pienemmät edellytykset.
Toinen minua mietityttävä asia on Suvivirrelle annettu liiallinen huomio. Suvivirren kritisoijat, joihin itsekin osaltani kuulun, perustelevat kantaansa yleensä uskonnonvapaudella. Koska uskonnonvapaus on mainittu Suomen perustuslaissa, on vähintäänkin kyseenalaista, että valtion instituutio, tässä tapauksessa koululaitos, laittaa yksittäisen uskontokunnan muiden yläpuolelle. Suvivirren sanoitukset ovat selkeästi kristilliset, joten se on osa tätä ongelmaa. Kuitenkin, siihen kiinnitetään aivan liikaa huomiota. Hyvänä esimerkkinä tästä käy taas Twitterissä käymäni keskustelut. Otettuani ensin yhteen yhden henkilön kanssa Suvivirrestä, otin toisen henkilön kanssa yhteen koulujen jumalanpalveluksista, jotka ovat monesti pakollisia, ilman vaihtoehtoista ohjelmaa ei-kristityille. Jälleen kerran, vetosin perusteluissani uskonnonvaputeen. Tässä keskustelussa Suvivirsi ei edes ollut aiheena, mutta tästä huolimatta henkilö, jonka kanssa aikaisemmin väittelin Suvivirrestä, sekoitti laulun tähänkin keskusteluun.
Vaikka Suvivirren asema on vähintäänkin kyseenalainen, se on kuitenkin ongelmista pienin uskonnonvapauden suhteen. Sitä ei myöskään tulla pitkään aikaan saaman pois kolujen kevätjuhlista. Esimerkiksi Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tehnyt linjauksen, jonka mukaan Suvivirsi ei itsessään tee tilaisuudesta uskonnollista, joten se on täten hyvaksyttävissä. Sen sijaan, kouluissa järjestettävät, puhtaasti uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelukset ja erilaiset hartaustilaisuudet ovat saaneet kritiikkiä oikeuskanslerilta, sekä Eduskunnan oikeusasiamieheltä. Epäkohtana on nähty erityisesti se, ettei oppilailla monesti ole mahdollisuutta päättää osallistumisestaan näihin tilaisuuksiin. Omalla kouluajallani, tilanne oli juuri tällainen. Ala-asteella kirkkoon kuulumattomille opiskelijoille oli järjestetty vaihtoehtoista ohjelmaa, ainakin joissain tapauksissa, ylä-asteella sen sijaan ei. Luokallani oli muutama oppilas, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, mutta ylä-asteella heidän oli pakko osallistua koulun joulu- ja kevätkirkkoon. Jos tilaisuuden jätti väliin ilman lupaa, seurauksena oli jälki-istunto. Tuolloin vielä kirkkoon kuuluneena, minulla ei ikinä minkäänlaista valinnan mahdollisuutta ollut.
Eli, valtion virkamiehet ovat arvostelleet käytäntöä. Sen lisäksi, vaikka suurin osa suomalaisista yhä kuuluu kirkkoon, hyvin pieni osa heistä tosiasiassa uskoo kirkon opetuksiin. Arviolta vain noin 20% luterilaisen kirkon jäsenistä uskoo kirkon virallisiin oppeihin. Myöskin erittäin pieni osa kirkon jäsenistä on aktiivisia. Hyvänä esimerkkinä tästä lienee vuoden 2014 seurakuntavaalit, joiden äänestysprosentti oli 15.5%. On siis varsin selvää, että vaikka enemmistö suomalaisista on kirkon jäseniä, suurinta osaa uskonto ei yksinkertaisesti kiinnosta. Joten miksi koulujen jumalanpalveluksia jatketaan? Jos valtaväestöä ei uskonto yksinkertaisesti kiinnosta, miksi koulut pakottavat oppilaita uskonnollisiin tilaisuuksiin? Ilman koulujen pakollisia jumalanpalveluksia, suurin osa lapsista ei kävisi kirkossa, kuin korkeintaan kerran vuodessa, jos sitäkään. Joten, jos vanhemmat eivät vie lapsiaan kirkkoon, miksi koulujen pitää näin tehdä? Yksinkertaisesti, koulujen jumalanpalveluksille ei ole perusteita. Sen sijaan syitä niiden lopettamiselle löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Sanotaan nyt tähän loppuun: vaikka pidänkin Suvivirren asemaa koluissa vähintäänkin kyseenalaisena, en loppupeleissä juurikaan välitä siitä. Se on perinteenä jäänyt auttamatta ajastaan jälkeen, mutta jos ihmiset sitä haluavat edelleenkin laulaa, laulakoot. Kokonaiskuvan nähden, se on lopulta varsin pieni ongelma. Senkin takia, sille annettu huomio on mielestäni ylimitoitettua.
Eli, mitä tarkalleen ottaen kävi? Koulun kevätjuhlan ohjelmaan oli siis päätynyt virheellisesti muokatut sanat, joista joku oppilaiden vanhemmista laittoin tiedon eteenpäin. Kun tieto levisi, media alkoi kyselemään asiasta koulun rehtorilta. Rehtori ei kuitenkaan ollut mukana suunnittelemassa tilaisuutta, mutta pysyi suunnitteluryhmän päätöksen takana, perustellen päätöstä suvaitsevaisuudella muita kohtaan, mainiten erityisesti muslimit. Tästä taas edellä mainitut poliitikot vetivät herneet nenään ja kunnolla. Kun kohu oli jo syntynyt, tuli koulun vararehtori hätiin ja kertoi virheestä. Käytännössä koko tilanne oli siis väärinkäsitys. Lisähuomautuksena, muokatut sanatkin oli kirjoitettu jo vuonna 2011.
Koko tilanteessa minulla pistää silmää kaksi asiaa. Ensinnäkin, koulun rehtorin perustelu muokatuille sanoille. Muutoksen perustelu muslimeilla, vaikka ajaakin saman asian, on hieman outo, ottaen huomioon, että suurin osa Suvivirren kritisoijista on uskonnottomia. Itsekin uskonnottomien joukkoon lukeutuvana, pidän perustelua hieman ontuvana, erityisesti kun ottaa huomioon tilastot. Siinä missä meitä uskonnottomia on tilastojen mukaan noin 27% maan väestöstä, lasketaan muslimit joukkoon "muut". Uskonnottomat muodostavat kuitenkin toiseksi suurimman ryhmän, jonka lisäksi määrämme kasvaa jatkuvasti. Eikö olisi siis järkevämpää vedota suuremman ja nopeammin kasvavan ryhmän puolesta? Ottaen huomioon keskustelun tason, kohua tästä olisi silti syntynyt, muuta uskaltaisin väittää, ettei se olisi ollut niin suuri. Näin ateistina otin osaa tähän keskusteluun Twitterissä, ja saamani vastaukset menivät pitkälti henkilökohtaisuuksiin ja ns. olkiukkoihin. Jos tätä vertaa esim. Huhtasaaren islamisaatio-puheisiin, on kohulla mielestäni paljon pienemmät edellytykset.
Toinen minua mietityttävä asia on Suvivirrelle annettu liiallinen huomio. Suvivirren kritisoijat, joihin itsekin osaltani kuulun, perustelevat kantaansa yleensä uskonnonvapaudella. Koska uskonnonvapaus on mainittu Suomen perustuslaissa, on vähintäänkin kyseenalaista, että valtion instituutio, tässä tapauksessa koululaitos, laittaa yksittäisen uskontokunnan muiden yläpuolelle. Suvivirren sanoitukset ovat selkeästi kristilliset, joten se on osa tätä ongelmaa. Kuitenkin, siihen kiinnitetään aivan liikaa huomiota. Hyvänä esimerkkinä tästä käy taas Twitterissä käymäni keskustelut. Otettuani ensin yhteen yhden henkilön kanssa Suvivirrestä, otin toisen henkilön kanssa yhteen koulujen jumalanpalveluksista, jotka ovat monesti pakollisia, ilman vaihtoehtoista ohjelmaa ei-kristityille. Jälleen kerran, vetosin perusteluissani uskonnonvaputeen. Tässä keskustelussa Suvivirsi ei edes ollut aiheena, mutta tästä huolimatta henkilö, jonka kanssa aikaisemmin väittelin Suvivirrestä, sekoitti laulun tähänkin keskusteluun.
Vaikka Suvivirren asema on vähintäänkin kyseenalainen, se on kuitenkin ongelmista pienin uskonnonvapauden suhteen. Sitä ei myöskään tulla pitkään aikaan saaman pois kolujen kevätjuhlista. Esimerkiksi Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tehnyt linjauksen, jonka mukaan Suvivirsi ei itsessään tee tilaisuudesta uskonnollista, joten se on täten hyvaksyttävissä. Sen sijaan, kouluissa järjestettävät, puhtaasti uskonnolliset tilaisuudet, kuten jumalanpalvelukset ja erilaiset hartaustilaisuudet ovat saaneet kritiikkiä oikeuskanslerilta, sekä Eduskunnan oikeusasiamieheltä. Epäkohtana on nähty erityisesti se, ettei oppilailla monesti ole mahdollisuutta päättää osallistumisestaan näihin tilaisuuksiin. Omalla kouluajallani, tilanne oli juuri tällainen. Ala-asteella kirkkoon kuulumattomille opiskelijoille oli järjestetty vaihtoehtoista ohjelmaa, ainakin joissain tapauksissa, ylä-asteella sen sijaan ei. Luokallani oli muutama oppilas, jotka eivät kuuluneet kirkkoon, mutta ylä-asteella heidän oli pakko osallistua koulun joulu- ja kevätkirkkoon. Jos tilaisuuden jätti väliin ilman lupaa, seurauksena oli jälki-istunto. Tuolloin vielä kirkkoon kuuluneena, minulla ei ikinä minkäänlaista valinnan mahdollisuutta ollut.
Eli, valtion virkamiehet ovat arvostelleet käytäntöä. Sen lisäksi, vaikka suurin osa suomalaisista yhä kuuluu kirkkoon, hyvin pieni osa heistä tosiasiassa uskoo kirkon opetuksiin. Arviolta vain noin 20% luterilaisen kirkon jäsenistä uskoo kirkon virallisiin oppeihin. Myöskin erittäin pieni osa kirkon jäsenistä on aktiivisia. Hyvänä esimerkkinä tästä lienee vuoden 2014 seurakuntavaalit, joiden äänestysprosentti oli 15.5%. On siis varsin selvää, että vaikka enemmistö suomalaisista on kirkon jäseniä, suurinta osaa uskonto ei yksinkertaisesti kiinnosta. Joten miksi koulujen jumalanpalveluksia jatketaan? Jos valtaväestöä ei uskonto yksinkertaisesti kiinnosta, miksi koulut pakottavat oppilaita uskonnollisiin tilaisuuksiin? Ilman koulujen pakollisia jumalanpalveluksia, suurin osa lapsista ei kävisi kirkossa, kuin korkeintaan kerran vuodessa, jos sitäkään. Joten, jos vanhemmat eivät vie lapsiaan kirkkoon, miksi koulujen pitää näin tehdä? Yksinkertaisesti, koulujen jumalanpalveluksille ei ole perusteita. Sen sijaan syitä niiden lopettamiselle löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Sanotaan nyt tähän loppuun: vaikka pidänkin Suvivirren asemaa koluissa vähintäänkin kyseenalaisena, en loppupeleissä juurikaan välitä siitä. Se on perinteenä jäänyt auttamatta ajastaan jälkeen, mutta jos ihmiset sitä haluavat edelleenkin laulaa, laulakoot. Kokonaiskuvan nähden, se on lopulta varsin pieni ongelma. Senkin takia, sille annettu huomio on mielestäni ylimitoitettua.
Kommentit
Lähetä kommentti